Melkein vuosi vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta ja oikeastaan samassa tilanteessa ollaan. Lapset on taas vuoden vanhempia ja taas hieman erilainen vaihe alkoi, kun mentiin esikouluun. Onneksi ovat tyytyväisiä ja iloisia.
Mitäs minä, laiska mutsi. Edelleen taistelen kilojani kanssa, rakastan hyvää ruokaa ja viiniä. Kesä, oli keli mikä tahansa ei tuntunut vaikuttavan etteikö olisi voinut grillata tai ottaa lasia viiniä. Nyt sitten näkyy ne kuuluisat vararenkaat ja motivaatiota pitäisi kerätä niiden karkottamiseen. Miten voi olla niin käsittämättömän vaikeaa saada motivaatiota ja selkärankaa? Kaikki tuntuu niin loistavalta ajatuksissa ja paperilla...
Jos tässä syksyllä saisi uutta potkua elämään...
