Jos taas aktivoituisi bloggaamaan

Melkein vuosi vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta ja oikeastaan samassa tilanteessa ollaan. Lapset on taas vuoden vanhempia ja taas hieman erilainen vaihe alkoi, kun mentiin esikouluun. Onneksi ovat tyytyväisiä ja iloisia.

Mitäs minä, laiska mutsi. Edelleen taistelen kilojani kanssa, rakastan hyvää ruokaa ja viiniä. Kesä, oli keli mikä tahansa ei tuntunut vaikuttavan etteikö olisi voinut grillata tai ottaa lasia viiniä. Nyt sitten näkyy ne kuuluisat vararenkaat ja motivaatiota pitäisi kerätä niiden karkottamiseen. Miten voi olla niin käsittämättömän vaikeaa saada motivaatiota ja selkärankaa? Kaikki tuntuu niin loistavalta ajatuksissa ja paperilla...

Jos tässä syksyllä saisi uutta potkua elämään... 

Työmatkat on rankkoja

Mä en käy juurikaan työmatkoilla, mutta kun sellaisen joutuu tekemän niin kotiin tullessa on ihan rätti poikki puhki. 

Mä olin pari päivää ihan täällä kotimaassa asiakaskäynneillä ja yövyin hotellissa. Mä kun kuvittelin, että kannattaa lähteä jo edellisenä iltana, niin saan rentoutua rauhassa, olla kerrankin yksin. Ja mitä vielä, paiskin hikihatussa töitä puoleen yöhön ja nukahdan telkkari ja valot päällä. 

Kun kotiin pääsin eilen illalla, oma sänky houkutti. Olin jotenkin niin rikki, että suihkun jälkeen painuin suoraan sänkyyn enkä todellakaan välittänyt että hiukset oli märät. 

Tänään olikin luvassa bad hair day, aamulla olin sitä mieltä että on perjantai. Se tuntui hetkellisesti hyvältä kunnes tajusin tilanteen. Illalla kun lähdin töistä kotiin, olin sitä mieltä että hyvin selvisin maanantaista...

Kyllä voi ihminen mennä pienestä sekaisin, aikaeronkaan syyksi ei voi laittaa. No, pikku päikkäreiden avulla virtaa on taas hyvin riittänyt iltaan asti.

Tsemppiä kaikille paljon työkseen matkustaville!

Metsään meni hyvät aikeet

Ja tällä tarkoitan kovasti yrittämääni kevennystä. Taas ote lipsui, taisi olla heti tiistain jälkeen. Viikonlopusta on varmaan turha puhua, pizzaa ja hamppareita. Jälkiruuaksi ämpärillinen karkkia ja pahaolo. Mitäköhän vaaka näyttää? Enpä ole uskaltanut käydä vaa'alla, siitä on kovaa vauhtia tulossa vihollinen...

Miten voi selvitä ruuhkavuosista (sitäkö mä nyt elän?) kun pitäisi keventää, luoda uraa, olla hyvä avovaimo ja äiti? Joskus tekee mieli vaan istua alas ja olla tekemättä mitään. Kun sen voisikin tehdä ilman omantunnontuskia niin eihän tässä olis mitään maristavaa. 

Katsoin ensiviikon kalenteriani, kääk! Työmatka ja iso kasa ties mitä palavereja ym. Missähän välissä tekisi ne oikeat työt? Siihen päälle lasten harrastukset ja olisihan se kiva nähdä sitä omaakin kuntokeskusta. 

Valitettavan usein me äidit karsimme juurikin siitä omasta hyvinvoinnista ja ajasta ensimmäisenä. Olen kyllä tiedostanut olevani kivempi äiti kun olen saanut käydä salilla tai jumpassa. Pää on nollattu ja pinna taas kestää.

Joten työntouhuista viikkoa vaan kaikille, yritän olla olematta se huono äiti!

Lasi punaviiniä

Mites te muut? Oliko mukava viikko? Itsellä oli todella kiireinen viikko töissä ja edellinen viikonloppu oltiin ystävien kanssa Tallinnassa viettämässä viikonloppua. Lapset oli hoidossa isovanhemmilla, joten voitte vain arvata viikonlopun kulun... No, hyvä että siitä on edes toivuttu.

Tämä viikko on tosiaan ollut niin täynnä tekemistä päivin ja illoin, että olen ansainnut lasin tai kaksi punaviiniä. Koneen sain kiinni tänään vasta puol kahdeksan aikaan illalla. Mikä parasta, samalla tuli lasi punaviiniä nenän eteen ja ihana lautasellinen salattia ja pihviä. Mua on hemmoteltu! 

Nyt nauttimaan viikonlopusta 😃!

Yrttien elämä ei kestänyt

Voi ei, ei ne mun yrtit kestäneet niiden uutta kotia meidän keittiössä. Vaikka yritin kovasti niitä hoivata; annoin paljon vettä, niin ruskeiksi muuttuivat. Viimeisenä yrityksenä siirsin ne ikkunalaudalle, jossa valon määrä on huomattavasti parempi, mut ei... Ei mulla kyllä sitä puutarhurin peukaloa ole. 

Taidanpa kipaista lähikaupasta taas muutaman erilaisen ja toivoa, että uudet yksilöt kestäisivät mun hoidossa 😊.

Hyviä sosekeittoja

Tein aivan sairaanhyvää parsakaalisosekeittoa eilen. Kevyttä ja hyvää. No, tänään tein jääkaapin jämistä Bataattisosekeitto. Lorautin loput valkkarista sekaan. Ja taas mä ylitin itseni. Mä kun en ole ollut mikään keittojen syöjä, mutta nyt meni kattilallinen miehen kanssa. Lapsille oli kyllä tarkoitus myös tarjota...

Resepti oli maailman helpoin. Sovelsin parsakaalisosekeiton ohjetta. 

Ja nämähän sopivat loistavasti myös keventäjille. En ole vielä jaksanut alkaa kaloreiden laskemiseen, mutta jos vaikka näillä omilla keitokseksi saisi jo jotain tulosta.

Kiirettä pitänyt, vai laiskottelua sittenkin?

Moikka, aika kuluu niin käsittämättömän nopeasti että ihan huonoa omaa tuntoa koen kun en ole ehtinyt kirjoitella tänne.

Mä jäin miettimään, mitä olen viimeisen parin viikon aikana tehnyt, kun en ole tänne mitään päivitellyt. Ja mulle ei tule mieleen mitään! Siis oonko mä ollut tekemättä todellisuudessa mitään, vaikka musta tuntuu, että koko ajan on jotain? Onko tää sitä kun peruslaiska joutuu tekemään jotain, niin pienikin asia tuntuu isolta ja yht'äkkiä aika ei muka riitä mihinkään...

Vietin lasten kanssa pientä Halloween juhlaa eilen kotona. Oltiin vaan kolmistaan. Tein matoja ja sormia ruuaksi ja juomana oli veriruiskuja :). Jälkiruokana silmämunia... Oli aikaa kivaa, vaikka itselleni en ehtinyt mitään asua hommaamaan. Lapset piti innoissaan asuja, jotka olin heille hankkinut torstaiksi päiväkodin juhliin. 

Mun urheilu tai laihdutus ei oo vieläkään saanut tuulta purjeisiin. Kyllä on kuulkaa motivaation haku todella vaikeaa. 

Aamulla sain ystävän innostamana itseni spinning tunnille. Mä meinasin kuolla sinne! Mulla nousi kymmenen minuutin jälkeen oksennus suuhun ja loput viiskyt minuuttia odotin että se loppuisi. Se ei siis ole mun laji. Tulipahan taas kokeiltua monen vuoden jälkeen ja vieläkään ei siis uppoa. 

Huominen meneekin lasten harrastusten parissa ja odotankin taas viikon parasta arkipäivää, torstaita. Musta on tullut uinnin ystävä! Minä, joka inhoan olla uikkareissa/bikineissä. Juu, ei tällä kropalla enää voi julkisesti näyttäytyä. Kaksosraskaus teki kyllä jäljet, vaikka maailman rakkaimmat sieltä sainkin. Mä siis suorastaan odotan, että lasten uimakoulu alkaa ja mä pääsen uimaan. Tää on niin outoa. Mä kun en ole mikään uimari myöskään. Koulussa sain traumoja kun uimamaikka huusi että sun pylly painaa niin paljon että vajoat. Enkä muuten ollut vielä sillon mikään pullukka. No, näin ennen koulittiin kakaroita...

Jos nyt taas sadannen kerran lupaisi yrittää sitä laihduttamista ja urheilua. Tein huomiseksi evääksi Parsakaalikeittoa, kaloreita ei siinä todellakaan ole paljoa. Katsotaan kauanko jaksaa yrittää. Ja mun Loop aktiviteettiranneke on jo monena päivänä ilmoittanut, että aktivisuustavoite saavutettu, hyvä minä.

Hyvää viikkoa kaikille! Tsempataan taas :).